Seppo 1 v

Vauhtihirmu Seppo on saavuttanut tänään, juhannuspäivänä, taas uuden virstanpylvään. Hän täyttää nimittäin tasan vuoden!

Seppuli Tuhmanen.

Tarkoittaako tuo, että herra Seppo on kasvanut aikuiseksi? Tai aikuisemmaksi? Edes vähän?

Saahan sitä uneksia. Samanlainen riiviö hän on yhä edelleen. Ehkä kuitenkin pahimmat särmät ovat hioutuneet pois.

Isommaksi Seppo on ainakin kasvanut. Alkukuusta hänet punnittiin ja vaaka näytti painoksi 4,4 kg. Vain 200 g Kassista jäljessä!

Toisin oli viime kesänä. Kuten käy ilmi seuraavasta kuvasta, joka on kaivettu arkistojen kätköistä. Seppo oli silloin, kauan sitten, paljon pienempi ja söpömpi.

Seppo-rääpäle kahden kuukauden ikäisenä Öllölän kissatalossa.

Miten merkkipäivää sitten vietetään? Ei ehkä mitenkään erityisemmin. Ehkä voisi leikittää Seppoa enemmän. Tai antaa parempaa ruokaa. Enemmän herkkuraksuja? Lahjalelut on ainakin annettu etukäteen.

No, ainakin Suomen kansa juhlisti eilen kovin arvokkain menoin Sepon syntymäpäivän aattoa. Liput olivat salossa, aurinko paistoi ja ihmiset juhlatuulella.

Vai oliko kyseessä ehkä sittenkin juhannusaatto?

Joka tapauksessa, hyvää juhannusta/Sepon syntymäpäivää kaikille blogin lukijoille!

Häntähaaste

Ame ja Tuike heittivät instagramissa häntähaasteen.

Kassisen häntä on paksu ja pörheä, valkoinen hännänpää kruunaa raidallisen komeuden.

Sepon häntä on laiha ja päätä kohti suippeneva, kaikin puolin huvittava kokonaisuus. Häntänikamat tuntuvat käteen.

Kassisen häntä on koko ajan liikkeessä, heiluu, nykii ja kiemurtelee kuten kuuluukin. Häntään koskeminen saa sen omistajan ärtyneeksi. 

Sepon häntä on kuollut. Se ei heilu, nyi tai kiemurtele. Siihen saa tarttua, sitä saa tutkia ja vaikka asetella ympyräksi eikä Seppo tunnu juuri huomaavan.

Lisää herkkuja kuvauspalkaksi kiitos.

Karvanaama oli ainoa laatuaan

Karvanaama oli aikoinaan (Kassisen ohella) henkilökunnan ensimmäinen yhteinen kissa. Hän oli kieltämättä jo vanha saapuessaan, kutakuinkin 10-11-vuotias. Henkilökunta kuitenkin ajatteli, että Naama voisi viettää rauhallisia eläkepäiviä henkilökunnan huomassa useammankin vuoden ajan. Kovin pitkään hän ei valitettavasti ehtinyt uudessa kodissaan elellä. Karvanaama sairastui ja jouduttiin lopettamaan hieman yli kahdeksan kuukauden kuluttua saapumisestaan. Hänen nukahtamisestaan ikiuneen on tänään kulunut aikaa tasan vuosi. 

Karvanaama oli kuitenkin niin suuri persoona, että huolimatta lyhyestä visiitistään hän jäi lähtemättömästi henkilökunnan mieleen. Useita kuvia hänestä tuli myös otettua blogin alkuaikoina. Seuraavassa muutamia ennenjulkaisemattomia.

Mahatuuletus.

Tämä on MINUN henkilökuntaani! Vain minä ratsastan henkilökunnan olkapäillä.

Onko pakko kuvata?

Leikkien tai Kassisen kiusaamisen jälkeen uni maistui.

Edesmenneitä kissoja tulee monesti muisteltua, tyyliin "mitähän se ja se olisi silloin tehnyt". Naaman kohdalla ei vastauksia tarvitse kauaa miettiä. Hän oli välillä hyvin hurmaava, ja välillä aika temperamenttinen. Hän osasi monia temppuja ja mielellään hyrisi sylissä (tai päällä, henkilökunnan nukkuessa). Hän rakasti raksujen syömistä ja pelkäsi pölynimuria. Hän oli myös muille eläimille aika äksy. Kassista hän yleensä sieti melko hyvin, mutta saattoi tätä vähän ärsyyntyessään käpälällä iskeä ja päälle sähähtää. Myös Pablo-rukka sai kerran pentuna tuta Naaman hurjuuden. Sepon nykyiset hevosenleikit ovat aika mietoa kamaa siihen "opetukseen" verrattuna.

Ja kuinkahan vanha Karvanaama olisi suhtautunut vilkkaaseen ja eläväiseen Seppoon? Sen ainakin voisi hyvin kuvitella. Varmaan olisi vihannut verisesti.

Sellainen se Naama oli. Ikävä on vieläkin, mutta onpa hänen luonnettaan ja tempauksiaan aina mukava muistella.

Sepon mielilelu(t)

Sepolla on monia leluja, mutta yksi laatu on ylitse muiden. Ihmeelliset ankannokkahärpäkkeet.

Kuvausta varten Seppo piti viedä arestiin olohuoneeseen, kun hän yritti varastaa lelut.

Siis tällainen. Naru, jonka toisessa päässä on rapiseva ankanpää ja toisessa päässä ihmeellinen glitterpallo.

Myös sininen apina löytyy päävaihtoehtona.

Seppo sai alun perin kaksi tällaista joululahjaksi. Tai puolivuotissynttärilahjaksi, miten vain. Alusta asti ne olivat suosittuja. Heti kun ne otti esiin, Seppo juoksi paikalle ja alkoi haroa ilmaa tai henkilökunnan housuja kunnes lelu oli hänen. Sitten juostiin ees taas lelu hampaissa tai painittiin sen kanssa lattialla. Jos sitä yritettiin ottaa pois, Seppo juoksi pakoon. Jos siihen tartuttiin kiinni, Seppo alkoi välittömästi vetää sitä pois hampaat irvessä, hullun kiilto silmissä, tyyliin "leluani ette saa!" Ainoa keino, millä sen sai takaisin, oli hämäys ja salamannopeat refleksit. Ja joskus silloinkin henkilökunnan kädet ottivat osumaa.

Tiukka ote.

Ajan kuluessa kävi niin kuin suosituille kissanleluille aina käy. Ne menivät enemmän tai vähemmän rikki. Parin kuukauden kuluttua lelu oli jo niin hajalla ettei sitä kehdannut enää Sepolle antaa. Glitterpallosta irtosi kiiltäviä suikaleita ja itse ankannokasta pursusivat täytteet ulos. Härpäke siirrettiin turvaan keittiön ylähyllylle. Seppo kävi sitä sitten usein kaipaavasti katselemassa. Pari kertaa loppukeväästä se tuli vielä annettua Sepon riepoteltavaksi, mutta aina tarkasti vartioituna.

Täysin palvellut härpäke.

Toukokuun loppupuolella henkilökunta kävi sitten ostamassa uudet ankannokkahärpäkkeet. Liekö Seppo jo kasvanut sen verran aikuiseksi tässä välissä, ettei lelu ole enää niin ihana kuin pentuaikoina. Kyllä sen kanssa tulee edelleen riehuttua ja sitä henkilökunnan otteesta revittyä, mutta ei ihan niin antaumuksella kuin ennen. Ja ennen pitkää, leikkien loputtua, se tapaa unohtua johonkin lattialle, josta henkilökunta sen käy noukkimassa.

Vanha härpäke on niin paljon parempi kuin uudet. 

Että sellaisia leluja.

Kuin kaksi marjaa

Loch Nessin hirviö kesäkuun 2017 alussa.

Seppo vuonna 1972. Kuva The Telegraphin sivuilta.

Kirjat on tehty luettaviksi

Mitä?

Minäkö?

Mitään en oo tehny!

Ahaa. Joku muu siis on käynyt kirjahyllyllä.

Kassisen epänimipäivä

Kassisella ei ole ihmiskalenterissa nimipäivää.

Hän on kuitenkin Seppoa suurempi, kauniimpi ja fiksumpi karvaisempi, joten täytyy hänestäkin laittaa pari, öh, edustuskuvaa blogiin.