lauantai 16. huhtikuuta 2016

Imurointia

Kahden kissan taloudessa tullaan erittäin tutuiksi irtonaisten kissankarvojen kanssa. Niitä kertyy lattioille ja käytännössä kaikkiin muihinkin paikkoihin hyvinkin paljon. Henkilökunta on sen vuoksi ottanut tavaksi imuroida kahdesti viikossa, minkä onkin huomattu olevan ehdoton minimi. 

Karvanaama ja Kassinen eivät luonnollisesti pidä näistä imurointioperaatioista. Henkilökunta ei kuitenkaan anna armoa. Pölynimuri, tuo kovaääninen hirviö, kaivetaan esiin aina maanantaisin ja torstaisin ja silloin kissat ennemmin tai myöhemmin pakenevat.

Karvanaama pitää yllättäen imurista kaikkein vähiten. Vaikka yleensä, esimerkiksi vieraiden käydessä, hän on näistä kahdesta kissaeläimestä rohkeampi, jo pelkkä imurin esiinnostaminen vaatekomerosta tai huonekalujen järjestely sujuvampaa imurointia ajatellen saa Naaman häipymään takavasemmalle. Suosituin piilo on makuuhuoneen vaatekaappi, mutta ellei sinne ehdi tai hoksaa välittömästi paeta, muutkin piilopaikat käyvät.

Kiipeilypuun alimmainen osasto kelpaa piilotteluun vaikkei siellä muuten käydä.


Pelottaa.

Kassinen on vähän rohkeampi. Imuria, jota ei vielä ole laitettu päälle, voi käydä jopa investigoimassa. 

Vielä vähän nuuhkitaan, mutta kohta kaikotaan kauemmaksi.
Kun imuri sitten käynnistetään, Kassinenkin häipyy, ei välttämättä kuitenkaan kauaksi. Samassa huoneessakin voi olla ja mulkoilla, ja varsinkin korkealla kiipeilypuussa tuntuu turvalliselta oleskella. Huutava demoni tulee kuitenkin väistämättä jossain vaiheessa Kassisen piilopaikan viereen, ja silloin hänkin katsoo parhaimmaksi paeta viereiseen huoneeseen, tai jopa samaan makuuhuoneen vaatekaappiin, missä Naama jo piilottelee. Rajansa rohkeudellakin.

Kun siivoaminen on suoritettu ja imuri taas turvallisesti vaatekomerossa, voi hiippailla takaisin. Kassinen ensin, ja Karvanaama jonkin ajan kuluttua sen jälkeen. Elämä palaa normaaliksi ja valtakunnassa kaikki hyvin. 

Ainakin pari seuraavaa päivää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti