maanantai 19. kesäkuuta 2017

Sepon mielilelu(t)

Sepolla on monia leluja, mutta yksi laatu on ylitse muiden. Ihmeelliset ankannokkahärpäkkeet.

Kuvausta varten Seppo piti viedä arestiin olohuoneeseen, kun hän yritti varastaa lelut.

Siis tällainen. Naru, jonka toisessa päässä on rapiseva ankanpää ja toisessa päässä ihmeellinen glitterpallo.

Myös sininen apina löytyy päävaihtoehtona.

Seppo sai alun perin kaksi tällaista joululahjaksi. Tai puolivuotissynttärilahjaksi, miten vain. Alusta asti ne olivat suosittuja. Heti kun ne otti esiin, Seppo juoksi paikalle ja alkoi haroa ilmaa tai henkilökunnan housuja kunnes lelu oli hänen. Sitten juostiin ees taas lelu hampaissa tai painittiin sen kanssa lattialla. Jos sitä yritettiin ottaa pois, Seppo juoksi pakoon. Jos siihen tartuttiin kiinni, Seppo alkoi välittömästi vetää sitä pois hampaat irvessä, hullun kiilto silmissä, tyyliin "leluani ette saa!" Ainoa keino, millä sen sai takaisin, oli hämäys ja salamannopeat refleksit. Ja joskus silloinkin henkilökunnan kädet ottivat osumaa.

Tiukka ote.

Ajan kuluessa kävi niin kuin suosituille kissanleluille aina käy. Ne menivät enemmän tai vähemmän rikki. Parin kuukauden kuluttua lelu oli jo niin hajalla ettei sitä kehdannut enää Sepolle antaa. Glitterpallosta irtosi kiiltäviä suikaleita ja itse ankannokasta pursusivat täytteet ulos. Härpäke siirrettiin turvaan keittiön ylähyllylle. Seppo kävi sitä sitten usein kaipaavasti katselemassa. Pari kertaa loppukeväästä se tuli vielä annettua Sepon riepoteltavaksi, mutta aina tarkasti vartioituna.

Täysin palvellut härpäke.

Toukokuun loppupuolella henkilökunta kävi sitten ostamassa uudet ankannokkahärpäkkeet. Liekö Seppo jo kasvanut sen verran aikuiseksi tässä välissä, ettei lelu ole enää niin ihana kuin pentuaikoina. Kyllä sen kanssa tulee edelleen riehuttua ja sitä henkilökunnan otteesta revittyä, mutta ei ihan niin antaumuksella kuin ennen. Ja ennen pitkää, leikkien loputtua, se tapaa unohtua johonkin lattialle, josta henkilökunta sen käy noukkimassa.


Vanha härpäke on niin paljon parempi kuin uudet. 

Että sellaisia leluja.

6 kommenttia:

  1. Tuollaista lelua en ole nähnytkään! Pentuuden ekat lelut on parhaita ikinä!! - Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisia saa Tokmannilta, jos haluutte kokeilla! On erinomaisen hauskannäköinen härpäke, ilo silmälle, kun lattialla lojuu. ;)

      Poista
  2. Vanhassa vara parempi ^.^ Täälläkin on ostettu kopio vanhan syödyn lelun tilalle, mutta eihän se sitten (tietenkään) ole enää yhtään niin kiinnostava..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kopiot ovat ihan eri asia näköjään. :/ Tai ainakin nässä ankannokissa on erilainen äänikin, ehkä juuri se ratkaiseva ero Sepon mielestä.

      Poista
  3. Hauskan näköinen lelu! Pitää varmaan hakea Tokmannilta tuollainen näille meidän omillekin :)

    Jostain kumman syystä meillä ei ole hajotettu muuta lelua kuin se selänraaputin... Ei meillä kyllä ole noin kovasti riehaannuttu mistään lelusta, kun mitä Seppo tuosta ankasta :D Varmaan liian tylsiä leluja tullut ostettua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tätä kannattaa kokeilla! Kassinenkin on välillä vähän näitä käpälöinyt, eli ei oo ihan kauheen huono lelu. :D

      Ehkä selänraaputin ei ollut ihan kissakäyttöä varten vahvistettu...? ;D

      Poista